Lapin vaellus 2017

Useampi kuukausi on jo tässä ehditty punnitsemaan eri kohdevaihtoehtoja ja muutamaan otteeseen ollaan jo oltu varmoja kohteesta, kunnes onkin sitten aina löytynyt jollakin tapaa parempi tai mielenkiintoisempi tilalle. Reittejä tuli suunniteltua valmiiksi asti useita Lemmenjoen kansallispuistoon, Muotkatunturin erämaahan, sekä Hammastunturin erämaahan. Nyt tilanne on kuitenkin se, että lopullinen kohde on ollut selvillä jo pari kuukautta ja heinä-elokuun vaihteessa vietämme vajaa pari viikkoa leirielämää kalastellen Paistunturin erämaassa, Ylä-Lapin tunturiylängöillä.

Paistunturin erämaan maisemia (Kuva: Minna Jakosuo)

Tämänkertaisen vaelluksen kohteesta ja päämääristä

Paistunturi on laaja erämaa-alue, joka ympäröi Kevon luonnonpuistoa. Paistunturin alueelta löytyy useita vanhoja kammeja, joista osa on jo käyttökelvottomia ja toiset kunnostettu jälleen käyttökelvollisiksi. Alueelta löytyy myös vanhoja kivikaarteita, joita on käytetty ilmeisesti aikanaan peuranpyyntiin ja sittemmin poroerotukseen. Tunnetuin näistä lienee Erttetvárrin kivikaarre, joka on peräisin 1800-luvulta.

Paistunturin alueelta on löydetty todella vanhoja asuinpaikkoja, joista esimerkiksi Mávdnaávzin asuinpaikan iäksi on selvitetty n. 7400 vuotta. Asuinpaikalta on löytynyt kaksi tulisijaa, sekä pieniä kiviesineitä. Eli historiallistakin arvoa Paistunturin alueelta löytyy, mikäli tällaisia nähtävyyksiä haluaa vaelluksillaan käydä katsomassa.

Erttetvárrin kivikaarre (Kuva: Minna Jakosuo)

Koska alue tosiaankin on tunturiylänköä, on luvassa varmasti tuulisia olosuhteita ja siten myös sateen yllättäessä myräkkä voi olla melkoinen. Tästä johtuen olen katsellut eri valmistajien tunnelitelttoja ja vaihtoehtoja on kertynyt useampia. Ensisijaisesti tarve uuden teltan hankkimiselle tulee siitä, että puuttomalla tunturiylängöllä tuulet saattavat yltyä tavallista rajummiksi, niin laavukankaan pystyttämisen voi unohtaa ja siten ruuanlaittoon vaaditaan tilava absidi. Aiemmilla reissuilla laavukangas on ollut mukava lisä ja korvannut teltan absidin ruuanlaittopaikkana huonolla säällä, sillä aiemmin ylhäällä avotunturissa on tullut vain piipahdettua kesken vaelluksen katselemassa maisemia.

Maisemista puheen ollen, mukavana bonuksena Paistunturin korkeuksista saa ihailla myös Norjan puolelta horisonttiin piirtyvää Rastigaisaa, joka yltää vähän yli kilometrin korkeuteen. Eipä sillä, etteikö itse Paistunturin maisemissakaan olisi ihasteltavaa!

Siinä mielessä toki luvassa on helppoa kuljettavaa, että tunturiylängön puusto loistaa poissaolollaan ja kasvillisuuskin on hyvin matalaa, mutta haasteena tietenkin on sitten nousevat korkeuskäyrät, sekä ajoittain rakkainen maasto. Laajoja suoalueita ei myöskään kovin paljoa näin korkealta löydy ja ylipäätään suoalueet eivät muodosta niin tiheää ja yhtenäistä verkostoa, kuin vaikkapa Pöyrisjärven erämaassa.

Puuttomuus on kuitenkin myös ehkä Paistunturin ikävin puoli allekirjoittaneelle, sillä se merkitsee sitä, että telttaleirin iltanuotion voi unohtaa. Joskin ajatuksissa on käynyt, että jokainen meistä ottaisi edes klapin tai pari mukaan, jotta saataisiin edes kerran tehtyä nuotio tunturissa. Sen lisäksi täytyy yrittää patikoinnin lomassa pysähdellä keräämään mukaan risua ja muuta pientä puutavaraa, mikäli sellaista sattuu löytymään kun välillä laskeudumme korkeuskäyrällä alemmas. Retkikartan ilmakuvien perusteella parina päivänä reitillemme saattaa osua sellainen alue, jossa kasvaa niukalti tunturikoivikkoa. Eritoten mahdollista kalasaalista olisi mukava päästä kypsentämään avotulella Trangian pannun sijasta.

Nuotiomahdollisuuksien jäädessä näin vähäisiksi, tarkoittaa se myös sitä, että mukana on rehattava ainakin jonkin verran tavallista enemmän polttoainetta Trangiaan, joka tietenkin tarkoittaa lisää painoa rinkkaan.

Yön hämärä laskeutuu Paistunturin erämaan ylle (Kuva: Minna Jakosuo)

Tuttuun tapaanhan siis kalastus on tietenkin merkittävässä roolissa tälläkin reissulla, joten saalista ainakin yritetään saada. Se on sitten eri asia onko lopputuloksena saalista vai pelkkää yrittämistä. Joka tapauksessa, tällä kertaa on mahdollisuus ensimmäistä kertaa minulle uuteen kalalajiin saaliskalana, eli rautuun. Myönnettävä on, että tämä seikka vaikutti isolta osin myös Paistunturin erämaan valikoitumiseen lopulliseksi kohteeksi.

Mikäli viime vuotisella Pöyrisjärven erämaavaelluksella peseytyminen oli veden kylmyyden vuoksi, vaikkakin virkistävä, niin jokseenkin ei kovin miellyttävä kokemus, niin tällä kertaa vesi tuskin on ainakaan lämpöisempää. Saunaanhan ei siis tälläkään reissulla päästä ja tupia reitillemme osuu yhden kappaleen verran.

Muonituspuoli

Mahdollisen kalasaaliin lisäksi muonituspuolta hoitanee näillä näkymin kuivatun jauhelihan kyljessä erilaiset valmiskastikkeet, sekä couscous. Tuon lisäksi saatan kuivailla mukaan myös vähän sipulia. Tällä kertaa myös otamme reilusti enemmän mukaan minun ja avopuolisoni suurta vaellusherkkua, nimittäin italianpataa. Jonkinlainen perverssi suhde tuohon ruokaan on nimenomaan vaelluksen yhteydessä päässyt syntymään ja mitäpä sitä turhia kieltämään.

Mahdollisesti yhdelle tai kahdelle päivälle saatan myös ottaa perinteisen ja nopean sapuskan, eli valmismuusia, jonka sekaan Ridderheimsin olutmakkaraa paloiteltuna. Tämä on niin nopea valmistaa, että silloin kun on kova nälkä, mutta kuitenkin kiire kalaan, niin tässä on hyvä vaihtoehto.

Tarkoituksena olisi myös kuivatella soppa-aineksia mukaan sen verran, että mikäli kalaonni suosii tarpeeksi, niin voisi jonakin päivänä tehdä kalasopan koko seurueelle. Muutoin raaka-aineiden kuivattelu jäänee jauhelihaa ja sipulia lukuun ottamatta tällä kertaa vähälle.

Aamiaistarpeisiin ajattelin ottaa kahvin seuraksi Leksandsin Jälkiuuninäkkileipää, jonka päälle todennäköisesti voita, juustoa ja meetvurstia. Voita tosiaan ajattelin tällä kertaa ottaa mukaan ja toivoa, ettei mitään pahempia helteitä satu kohdallemme. Koska mahdolliset kalasaaliimme joudumme pääosin kypsentämään Trangialla ja pannulla, niin voi on oikeastaan pakko ottaa mukaan siinäkin mielessä.

Välipalat ovat vielä mietinnän alla. Viime reissulle ostetut Lidlin muro- ja myslipatukat eivät liiemmin maistuneet ja niitä onkin nyt kaappi pullollaan, joten tällä kertaa en taida ainakaan niitä kannella turhaan mukana.

Ateria erämaassa

Mitä lähtee mukaan?

Mukaan lähtee jälleen haspelivapa, sekä mahdollisia tyynen kelin pintasyöntejä varten perhovehkeet. Jonkin verran viehehankintoja on jo tullut tehtyä ja jonkin verran on vielä tekemättä. On tullut ostettua läjä Eumerin Spintubeja, sekä yksi Kuusamon Helmi-Räsänen, joita aion vielä ostaa ainakin yhden lisää. Tämän lisäksi täytyy pistää tilaukseen Mantereen lippoja ja mahdollisesti harvinaisempana Rapalan Minnow spoon Treble Triplejä pikkukoossa. Minnow spoonhan ei tietenkään ole mikään harvinaisuus, mutta nuo pikkukoon mallit ovat. Niitä en ole montaa kertaa nähnyt ja todennäköisesti edessä onkin niiden tilaaminen ulkomailta. Ja tietenkin mukaan lähtee myös luotto-Lottoja, Meppsejä, sekä muutama pikkuvaappu.

Ja kuten ylempänä jo mainitsin, niin mukaan lähtee uusi telttakin, jonka valmistaja, sekä malli ovat vielä itsellenikin toistaiseksi mysteeri. Siitä todennäköisimmin tulen reissun jälkeen myös kirjoittelemaan blogiini arvion.

Ensimmäistä kertaa mukaan lähtee myös merinovillapaita, jollainen on jo pitkään pitänyt ostaa, mutta hankinta on aina vain lykkääntynyt syystä tai toisesta. Nyt ostin XXL:stä alennuksesta Devoldin Breeze Man Shirtin (hilpeä nimi). Alkuperäinen hinta oli 50e, mutta paita maksoi nyt alennuksessa 30e. Sama paita maksaa Scandinavian Outdoorin sivuilla näköjään 74e. Nähtäväksi jää, jättäisinkö yhden fleecepaidan pois matkasta tämän merinovillapaidan vuoksi. Toistaiseksi tämä on ainakin yllättänyt todenteolla lämpimyydellään, vaikka onkin todella ohut. Ei todellakaan turhaa hehkutusta ole merinovillasta kuultu.

Uusia sadevaatteita on myös harkinnan alla. Olen kovasti koittanut etsiä myös käsiä kunnolla peittävää sadeviittaa, jossa olisi kunnollinen vesipilariarvo ja joka yltäisi polviin asti. Sadeviitan kaveriksi on ollut ajatuksissa ostaa vedenpitävät säärystimet, jotka toisivat lisäsuojaa kosteutta vastaan myös kengille. Nähtäväksi kuitenkin jää, millaiseen lopputulokseen tämän suhteen lopulta päädyn, sillä aivan optimaalista vaihtoehtoa ei omaan budjettiin nähden ole vielä löytynyt.

Muutoin mitään erityisempiä uusia hankintoja tai muutoinkaan erityisempää varustetta ei ole reissulle mukaan lähdössä.

Mobiili koti Paistunturin erämaassa (Kuva: Minna Jakosuo)

Rinkan painon suhteen tavoite olisi jälleen max 25 kg, mutta yllätyn suuresti, mikäli pääsen edes kilon verran tavoitteessani tuon rajan alle. Kalastusvälineet ja reissun pituus huomioiden painoa kertyy väkisinkin. Jossakin vaiheessa edessä on tosin rinkan päivitys kevyempään, jolloin saanee karsittua ainakin kilon verran pois painosta. Fleecekerroksetkin varmaan tulen pikkuhiljaa korvaamaan 100% merinovillalla, joten sen lisäksi että paino kevenee hieman, niin tilaa tulee rinkkaan selvästi enemmän.

Myöskin, ellei mitään yllätyksiä ilmaannu, niin vaellusporukan kokoonpano on nyt ensimmäistä kertaa sama kuin yhtenä kertana aiemmin, eli siis uusinta Pöyrisjärven vaelluksen kokoonpanolla. Aiemmilla kerroilla ei ole kertaakaan ollut täysin sama porukka matkassa toista kertaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin!