Thursday, June 30, 2016

Riihimäen Erämessut 2016

Herran vuonna 2015 Pirkkahallissa järjestettiin Supermessut, jonne lähdin avovaimoni kanssa. Avovaimo pääasiassa puutarhaosaston antia katsastamaan ja minä ainoastaan eräosaston tarjonnasta nauttimaan. Eräosaston tarjonta kuitenkin aiheutti pettymyksen suppealla annillaan, mutta osallistuttuani siellä arvontaan, tuli messujen jälkeen sähköpostiin ilmoitus, että olin voittanut Riihimäen Erämessuille 2016 kaksi vapaalippua. Oli siis varsin selvää, että 2016-vuoden kesäkuussa oli suunnattava Riihimäelle.

Lauantaina 11.6. koitti sitten se päivä. Otin matkaan Tommin ja Jarnon, jotka lähtevät mukaan myös Pöyrisjärven erämaahan heinäkuun lopulla. Huristelimme Jarnon Audin raviradan parkkipaikoille ja heti autosta noustuamme ymmärsimme olevamme eksyksissä, sillä kukaan ei tuntenut vähääkään Riihimäkeä. Tienvarresta lähti maksullinen bussikuljetus messualueelle, mutta koska määränpäähän oli vain 1,5km kävelymatka ja jono paikalla olleeseen bussiin oli hirvittävän pitkä, päätimme turvautua puhelimeni GPS-paikannukseen ja kävellä pelipaikoille. Hyvä niin, sillä kun ensimmäinen erä bussiin jonottaneista messukävijöistä saapui messualueelle, olimme jo itsekin porttien läheisyydessä. Mikäli olisimme jääneet kyytiä odottamaan, olisimme olleet edelleen raviradan edustalla jonottamassa ja odottamassa seuraavaa kyytiä.

Kävelimme ensimmäiseen messuhalliin, joka tuli vastaan ja joka kojujen tarjonnasta päätellen oli metsästysväelle suunnattu. Väenpaljous oli tuskastuttavan runsas ja eteneminen siten äärimmäisen hidasta. Jarno tympääntyi väenpaljouteen ja jäi heti alkuvaiheessa vastaan tulleeseen kahvioon kupilliselle. Minä ja Tommi kiersimme hallin kojut läpi pikaisesti - tai niin pikaisesti kuin mahdollista sellaisessa tungoksessa oli. Jos väkeä olisi ollut liikenteessä vähemmän, olisi voinut viihtyä pidempäänkin erään kojun luona, jossa myytiin eräaiheisia kirjoja, mutta ei... ei. Aivan liikaa tungosta. Täytettyjä eläimiä täytyi vielä palata myöhemmin katsomaan. Massiivinen karhunpää taljoineen oli nähtävä vielä paremmin.

Kun pääsimme toisesta päästä ulos, koitin soittaa Jarnolle, jolloin jouduimme toteamaan, että messuillahan on tietenkin verkko niin tukossa, ettei puhelimella saa yhteyttä mihinkään. Onneksi kuitenkin Jarno on keskimääräistä messukävijää pidempi ja punainen lippalakki päässä auttoi löytämään miehen hetken päästä muun messuväen seasta yhdeltä sisäänkäynniltä.

Lähdimme ulkokojuja kiertämään ja ensimmäisenä eksyimme tietenkin kujalle, joka oli täynnä ruokaa tarjoilevia kojuja. Muikkujen tuoksu täytti sieraimet ja vesi herahti kielelle. Täytyi kuitenkin siirtää ajatukset toisaalle, sillä autolla odotti kylmälaukussa omat eväät.

Herkkujen tuoksut kaikkosivat mielestä, kun näimme Scandinavian Outdoorin telttaosaston tarjonnan läheisellä nurmella, joten suuntasimme katsastamaan olisiko tarjolla mitään mielenkiintoista ja uutta telttakonseptia.

Osa Scandinavian Outdoorin telttatarjonnasta
Tarjonta oli kuitenkin lähes täysin jo entuudestaan tuttua, eikä oikein mitään tarpeeksi vakuuttavaa osunut kohdalle, joka olisi saanut tekemään päätöksen seuraavasta telttahankinnasta. Geodeettiteltan [Jack Wolfskin Basecamp Dome] sisuksissa täytyi kuitenkin käydä ihmettelemässä, koska niihin oli tullut tutustuttua vain valokuvista. Teltassa mahtui seisomaan, eteistila oli valtava ja sen lisäksi kaksi huonetta, jotka olivat molemmat erillisiä sisätelttojaan. Ei kuitenkaan allekirjoittaneella minkäänlaista tarvetta sellaiselle laitokselle. Olisihan siellä toki ollut useita, jotka kelpaisi varsin mieluusti, muttei mitään sellaista, joka huutaisi suureen ääneen: "Katso miten älyttömän innovatiivinen minä olen! Innovatiivisuuden huipentuma ja materiaalit kevyintä ja kestävintä uutuutta!"

Suuntasimme siis vieressä seisovaan - muiden liikkeiden messukojuja radikaalisti kookkaampaan - Scandinavian Outdoorin myymälätelttaan. Muutaman minuutin sisään tein huomion, että lähes kaikki oli alennuksessa ja tavaraa oli paljon. Itselläni ei varsinaista tarvetta millekään varustehankinnoille ollut, joten päätin välttää kiusaukset ja ostin alennuksesta 50 euron hintaan paremmalle puoliskolle samanlaisen ilmatäytteisen makuualustan, joka itsellänikin on, eli Therm-a-restin NeoAir Venture WV Regularin. Makuualustaa myydään normaalisti kaupoissa 70-80 euron hintaan, joten alennus oli ihan tuntuvalla prosentilla.

Myyntikojuista massiivisin

Elämää ulkona
Sen verran kuitenkin katselin ympärilleni, että rinkatkin taisivat olla lähes jokainen ihan hyvässä alennuksessa, joten päätin lähteä messuille ostoksille seuraavan kerran, kun sattuu olemaan tarve isommille varustepäivityksille. Useiden vaatehyllyjen päällä seisoi kyltti, jossa luki jopa -60%.

Takaisin ulos päästyämme päätimme suunnata rinnettä ylös ja katsastaa kalastusalueen anti. Meni tovi jos toinenkin, ennen kuin löysimme reitin perille. Kun pääsimme altaille, Mika Vornanen puheli luentonsa viimeisiä sanoja aiheesta "hauen jigikalastus". Kiersimme kojuja ja toivoin kovasti löytäväni alennettuun hintaan Beten Lottoja - tai tarkemmin sanottuna 9g PU -mallia. Moista tuuria ei kuitenkaan päässyt käymään. Tommille tarttui kuitenkin kouraan läjä jigejä.

Peter Lahti

Liuta lusikoita

Vuolaasti vaappuja

Akvaarion antia

Akvaarion antia
Tässä vaiheessa nälkä alkoi kurnimaan todella pahasti ja Tommin kanssa harkitsimme, josko ostaisimme alkuun makkarat, että jaksaa sentään kävellä takaisin autolle syömään. Jarno kuitenkin ehdotti, että lähdettäisiin tuntia ennen messujen sulkemisaikaa ja säästettäisiin autolla käymiseen mennyt aika, jos hän tarjoaisi sapuskat. Tommi ja Jarno ottivat lohiateriat ja minä otin vuoden ensimmäisen muikkuateriani. Kiitokset muonituksesta siis Jarnolle!

Etualalla muikkuja, taka-alalla lohta
Syötyämme Jarno otti jälkiruuaksi yhden oluen, jolloin Tommin kanssa suuntasimme kohti aiemmin ohittamaamme Kennel-liiton kojua, jossa tarjoiltiin ilmaista nokipannukahvia. Kahvikupit kouraan ja viereiselle nurmelle istuskelemaan ja ruokaa sulattelemaan. Siinä samalla oli ensimmäistä kertaa hieman aikaa miettiä mille luennoille koitamme ajoittaa aikataulumme.

Nokipannukahvia
Kun Jarno saapui paikalle, otimme suunnaksi välittömästi Ohjelma-areenan, jossa oli luvassa luentoa villiruuasta. Mari Ikonen Aarre -lehdestä otti kantaa tiivistetyssä paketissaan mm. siihen, onko riistaliha terveellistä, sekä mitkä ovat maamme villiyrttien top 5. Puhetta tuli myös aliarvostetuista järvikaloista, sekä marjoista ja sienistä. Ikävä kyllä oikein mitään uutta annettavaa ei meille luennolla ollut ja siinä samalla iskikin epäilys, että mahtaako sama olla muidenkin luentojen kohdalla, koska tuntuivat olevan kaikki pituudeltaan vain 15-30 minuuttia. Sellaiseen minuuttimäärään ei oikein saa mahdutettua mitään syväluotaavampaa puhetta mistään aiheesta.

Mari Ikonen
Poistuimme takaisin ylämäkeen ja kalastusalueelle seuraamaan Mika Vornasen, Peltsin, Peter Lahden ja Olli Ojamon kisailun heittotarkkuuden kuninkuudesta. Kohteita oli eri etäisyyksillä ja kukin heitti omalla vuorollaan ja tarkoitus oli saada suora osuma kohteeseen. Osa heitoista suoritettiin laiturilta ja osa SUP-laudalta (Stand Up Paddling). Kisailu oli toki varsin leikkimielinen, mutta mukavahan sitä oli katsella selvästi itseäni tarkempia heittäjiä.

Kisa päätyi Peltsin voittoon ja mies sai kunnian pukeutua altaan reunaalla odottaneeseen kultaiseen kypärään.

Heittoja SUP-laudalta

Viimeiset heitot laiturilta

Voittajan kruunaus
Heti perään alkoi kalastusopas ja Rapala ProGuide, Markku Tiusasen luento aiheesta "Kuinka valita viehe ja käyttää sen ominaisuuksia". Ikävä kyllä - ja kuten moni arvata saattaa - luennolla käsitellyt vieheet olivat lähes poikkeuksetta Rapalaa. Tämänkään luennon kohdalla ei oikein mitään uutta tai hyödyllistä tietoa itselleni tullut. No, ei muuta kuin seuraavaa luentoa kohti Ohjelma-areenaa kohti.

Markku Tiusanen
Nyt oli vuorossa Kimmo Ohtosen luento valokuvauksesta, joka ohjelmaan oli merkattu nimellä "Kamera kädessä - luonto lähellä".

Ohtosen luentokin oli tiivis 30 minuutin paketti, joten syväluotaavampaan materiaaliin ei oikein päästy käsiksi. Tuli tutut vinkit siitä, että luontokuvaus on helppo aloittaa vaikka oman takapihan ja asuinympäristön eläimistöstä ja kasvillisuudesta. Hardware-puoleen ja teknisiin asioihin ei luennon aikana menty juurikaan.

Sarjakuvauksesta ja valon suunnasta muutama sana, sekä rohkaisua ottamaan selville esim. rengastajia tai muita ihmisiä, jotka tietävät ja tuntevat villieläinten pesimäpaikkoja ja elinalueita, jotka voisivat pyydettäessä ottaa joskus mukaan vastuullisesti käyttäytyän valokuvaajan. Ja vastuullisuuttahan nimenomaan tarvitaan, kun liikutaan villieläinten elinalueilla ja pesimäpaikoilla. On oltava hyvin varuillaan esimerkiksi lintujen pesien lähellä, ettei emo hylkää poikasiaan. Monen lajin linnut hylkäävät pesän todella herkästi, mikäli sen lähellä pysytään liian pitkän aikaa.

Vaikka tämäkin luento jäi lyhyeksi, niin Kimmo Ohtonen kutsui messuhalliin juttelemaan luennon jälkeen ja kyselemään asioista. Olisi tehnyt kyllä mieli, mutta kelloon vilkaisu vesitti sen idean. Ehkä jokin toinen kerta.

Kimmo Ohtonen
Ohtosen luennon perään lavalle nousi mm. Erätulilla -sarjasta tuttu Joppe Ranta, joka myös tunnetaan nimellä Retkinikkari. Ranta luennoi vartin verran vaelluskenkien huollosta. Entistäkin tiiviimpi paketti, joskin aihekin vähän rajatumpi. Tämänkään luennon kohdalla ei tullut oikein uutta tietoa itselleni, sillä aiheesta on tullut jo googleteltua. Aiemmat käsitykset googlettelujen pohjalta tosin saivat lisää varmistusta, joten hyvä homma kai kuitenkin sekin.

Retkinikkari
Koska alkupäivä todettiin niin ruuhkaiseksi, jätimme viimeisimpien asioiden joukkoon läskipyörien testaamisen pienellä ulkoradalla. Olin meistä kolmesta ainoa, joka on aiemmin näitä laitoksia kokeillut ja se kokeilu oli sen verran miellyttävä, että pakkohan sitä oli päästä testaamaan uudelleenkin ja suostutella Jarno ja Tommi testaamaan myös.

Läskipyörät vaikuttavat kömpelöiltä, mutta ovat kaikkea muuta. Nämä fillarit ovat erittäin kevyitä polkea ja isot pyörät ovat parhaimmillaan varsinkin pehmeällä alustalla, kuten hiekalla. Hintaviahan nämä aparaatit ovat, mutta tarkoitus on tällaiseen sijoittaa lähivuosina, mikäli varallisuus sallii, sillä tällaisella on pakko päästä vaellukselle jonnekin Lapin erämaahan, jossa on fillaroinnille hyvät puitteet, kuten esim. Kaldoaiviin tai Pöyrisjärvelle.

Joskus koko ratkaisee

Läski

Rata
Tässä vaiheessa kello oli jo lähes viisi, joten kävely kohti raviradan parkkipaikkaa oli hetki hetkeltä ajankohtaisempi. Sen verran piti vielä käväistä metsästysosaston messuhallissa, että kävin nappaamassa muutamat kuvat aiemmin bongatusta karhunpäästä taljoineen, kun tungosta ei enää ollut oikeastaan yhtään. Kuvat napattuani katsoimme vielä Kimmo Ohtosen karhuaiheisen valokuvanäyttelyn työt läpi. Kuvista löytyi muutama helmi, jonka olisi mieluusti kelpuuttanut omalle seinällekin.

Otso

Näätäkevennys
Jälleen GPS-toiminto puhelimesta käyttöön ja urbaanisuunnistus kohti ravirataa. Perillä söimme vielä eväät, jotka oli tarkoitus aiemmin päivällä käydä syömässä. Syömisen ohella keskustelunaihe siirtyi taas tulevaan Pöyrisjärven vaellukseen ja varusteisiin. Tein myös päätöksen, että seuraavalla kertaa todennäköisesti jätän väliin luennot messuilla ja panostan parhaiden tarjousten ja uusien tuotteiden etsimiseen. Siitä yli jääneen ajan voi koittaa käyttää vaikkapa etsimällä messuosastoilta luentoja pitäviä henkilöitä ja koittaa saada syväluotaavampaa tietoa ja yksilöidympiä kysymyksiä, sekä niihin vastauksia aiheista, jotka ovat itselleni oleellisempia.

Jälkikäteen tehdyn tarkastelun perusteella ohitimme epähuomiossa täysin Vauden oman osaston, sekä nuotiopiirin. Alkupäivä meni väenpaljouden vuoksi aikamoisessa kaaoksessa ja loppupäivästä piti rientää luennolta toiselle.

Kotimatka sujui jutellessa messuista, varusteista, vaellusruokien kuivaamisesta ja tulevasta vaelluksesta. Vaikka matka oli pääosin moottoritietä, niin moottoritien yli kulkevalla sillalla päivämme kruunasi harvinainen näky - isokokoinen ilves löntysteli sillan yli! Ensimmäinen kerta kun sellaisen näki villinä ja että sitten oikein niinkin luonnontilaisessa ympäristössä, kuin moottoritiellä. No, en valita! Vaikka messupäivä oli uuvuttava fyysisesti ja sen lisäksi väenpaljous ja riittämätön aika turhautti, niin Kanta-Hämeen maakuntaeläin todellakin kruunasi päivän ja sinetöi hymyn huulille loppumatkan ajaksi.