Catch & Release - loputon sarja väärinymmärryksiä ja polarisoitunutta vänkäämistä

Jos seuraa keskustelua isommissa yhteisöissä, kuten Facebookin kalastusaiheisissa ryhmissä ja nettifoorumeilla, ei voi olla törmäämättä tähän jatkuvaan kuittailuun ja nälvimiseen puolin ja toisin, koskien C&R -kalastusta. Keskustelu on kuitenkin tämän aiheen (kuten monen muunkin aiheen) kohdalla hyvin polarisoitunutta ja keskittyy pääasiassa nimenomaan tuohon vastapuolelle kuittailuun sen sijasta, että yritettäisiin oikeasti pysähtyä miettimään asiaa objektiivisesta näkökulmasta.

Kun katsotaan C&R -kalastajia, niin ensinnäkin todella, todella marginaalinen osuus on niitä, jotka lähtevät kalaan tarkoituksenaan vapauttaa jokainen saamansa kala. Tässä on mielestäni yksi oleellisimpia asioita, jotka ymmärretään joko tahattomasti tai tahallisesti väärin. Kun peräänkuulutetaan muilta kalastajilta C&R -periaatteen käyttöä, niin 99,99% tapauksissa se ei tarkoita sitä, että sinua pyydetään vapauttamaan kaikki saamasi kalat. Sillä peräänkuulutetaan valikoivaa ja vastuullista kalastusta. Ehkä termistön korjaaminen voisi ollakin paikallaan tarkennuksen vuoksi, mutta tuskin onnistuu laajemmassa mittakaavassa ainakaan ihan hetkessä.

No, mitä se valikoiva ja vastuullinen kalastus sitten oikein on? Yleisimmin sillä viitataan saaliin kokoon, sekä kalastajan todellisten tarpeiden kartoittamiseen ja niiden huomiointiin saaliskalojen nostossa ja papituksessa niin lukumäärällisesti, kuin kalan painon ja pituuden suhteenkin.

Jos nyt aloitetaan tuosta jälkimmäisestä, niin kyse on siitä, että otetaan sen verran kuin tarvitaan ateriaksi itselle tai vaikka sen hetkiselle seurueelle esimerkiksi vaelluksella - suunnilleen vuorokauden tarpeisiin kerrallaan. Jos tai kun sitä kalaa tulee joinain päivinä niin paljon kuin jaksaa rantaan sitä kiskoa, niin on helppo sysätä se vastuullisuus syrjään ja sokeutua yhtäkkisestä saalismäärän paljoudesta ja helppoudesta. Sellaista on ihmisolennon ahneus. Tässä unohdetaan silloin se, että kalan määrä siellä vesistössä ei ole vakio, vaan jokainen sieltä nostettu ja papitettu kala pienentää vesistön kalakantaa, eikä vain sillä tapaa, että jokainen nostettu kala merkitsisi yhtä kalaa vähemmän kyseisen vesistön kalakannassa, vaan se vaikuttaa myös pariutuvien/lisääntyvien kalojen määrään ja sitä kautta niiden jälkikasvuun ja vesistön kalakannan tilaan negatiivisesti vastaisuudessa. Kertarysäyksellä paikallisen kalakannan harventaminen suurella määrällä vaikuttaa kudun aikana lisääntyvien kalojen määrään.

Taimenen poikanen sujahtaa takaisin omaan elementtiinsä varttumaan

On vastuutonta kiskoa suuria määriä kerralla rantaan tai veneeseen papitettavaksi. Arkkupakastin täytetään ja osa jaetaan tutuillekin vielä. Ok, onhan se toki aina kohteliasta lahjoittaa asioita muille ihmisille, mutta tässä tilanteessa se on vähän kuin lahjoittaisi varastettua tavaraa siinä mielessä, että lahjaksi annettava asia on hankittu epäeettisin keinoin. Valitettavan usein kalaa annetaan vielä lahjaksi ihan vain siitä syystä, että sitä ensin nostetaan yli tarpeiden ja sitten rannalla tai kotona mietitään, että mitä sillä kaikella kalalla oikein nyt pitäisi tehdä, kun sitä onkin aivan liikaa omiin tarpeisiin.

Usein sitten sinne arkkupakastimeen myöhemmin kurkkiessa vielä huomataan, että siellä on jotain vuosia vanhoja kaloja, joita sitten ei tietenkään enää syödä, joten nämä kalat on vielä nostettu täysin turhaan. Kalat heitetään menemään ja jatketaan kalastusta samaan malliin kuin ennenkin, koska "sieltä järvestähän sitä saa lisää, sen kun vaan hakee". Sitten kuluu vuosia tai muutama vuosikymmen ja vanhat patut päivittelevät, kun sitä kuhaa tai jalokalaa ei enää nousekaan sieltä järvestä kuin harvakseltaan, kun aiemmin sitä sieltä nostettiin massiivisia määriä jatkuvasti. Mielessä ei edes käy, että voisiko tällä massiivisten määrien nostamisella olla jotain yhteyttä sen hetkisen kalakannan heikon tilan kanssa. Ja jos käykin, niin jälkiviisaus ei asiaa paranna.

Tähän lääke on hyvin yksinkertainen; älä nostele niitä kaloja lahjaksi jaettavaksi, etkä kymmenille tai sadoille aterioille etukäteen. Noudata samaa periaatetta kuin ruokaa lapatessasi lautasellesi - otat niin paljon kuin syöt ja haet sitten myöhemmin lisää uudelleen, jos se on tarpeen. Pääasia on, ettei sitä mene hukkaan.

Sitten se saaliin koko C&R -kalastuksessa. Jokainen varmasti ymmärtää ja tietää, että alamittaiset kalat täytyy vapauttaa ja että miksi se on järkevää kestävän kalastuksen kannalta. Vielä tärkeämpää kuitenkin on suurien yksilöiden vapauttaminen. Kuten monien muidenkin asioiden kohdalla, jotka eivät ole pitkään yleisessä tiedossa ja ymmärryksessä ihmisten keskuudessa olleita tekijöitä, niin tämän kuullessaan monet ohittavat moiset argumentit nykyajan hömpötyksenä, koska ennenkin sitä kalaa tuli paljon, vaikkei suuria yksilöitä vapautettu. Tässäkin kohtaa taas unohdetaan täysin ajatella, että voisiko se kuitenkin olla juuri se syy, miksi nykyään vesistöjemme kalakannat ovat niin heikolla tolalla, että sitä kalaa ei tule kuin Wanhoina Hywinä Aicoina. Sen lisäksi, että pyyntivälineet ovat kehittyneet ajan myötä tehokkaammiksi, niin myös ihmisten väkiluku on kasvanut hurjaa vauhtia ja samalla myös kalastajien määrä. Tämä kasvattaa luonnollisesti myös kalastuspainetta ja jotta kalakannat eivät vaarantuisi, täytyisi kalakantojen kasvaa suhteessa ihmisten ja kalastajien lukumäärään nähden.

Luonnonravintoa vaelluksella

Suurien yksilöiden vapauttaminen perustuu niihin todettuihin faktoihin, että suuret yksilöt tuottavat munia määrällisesti enemmän ja niiden tuottama jälkikasvu on laadukkaampaa. Jos vaikkapa törmäät 5 kg painavaan, hyväkuntoiseen järvitaimeneen, niin kyseisellä yksilöllä on kiistatta hyvät geenit, jotta se on voinut selvitä hengissä niin pitkään ja menestyksekkäästi. Viime kädessä suurien yksilöiden vapautus on vielä tärkeämpää, kuin alamittaisten vapautus, sillä on aivan kiistaton tosiasia, että jokainen eläinlajikanta sietää ns. poikaskuolleisuutta paljon paremmin kuin lisääntymiskykyisten kuolleisuutta. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että alamittaisten kuolleisuus ei merkitsisi mitään. Kyllä se merkitsee, mutta aikuiskuolleisuus merkitsee vielä enemmän.

Ihmiset tuntuvat tuudittautuvan siihen valheelliseen mielikuvaan, että kalakantoihin vaikuttavat vain ne omat tekemiset, eikä ymmärretä miten samalla tapaa ajattelevat lukuisat muutkin kalastajat, joita on vuosi vuodelta aina vain enemmän vesistöjemme rannoilla. Ihminen on sellainen olento, että sen on helppo selitellä itselleen tekosyillä, miksi valita välitön hyöty itselleen sen sijasta, että toimisi vastuullisesti ja koko yhteisön hyväksi. Oman toiminnan vastuuttomuuden vähättely käykin useilla ihmisillä alitajuisestikin, josta syystä valistus näiden asioiden tiimoilta tuntuu olevan enemmän kuin tarpeen.

Mikäli olet sitä mieltä, että kalastuspaine ja valikoiva kalastus ei merkitse mitään kalakantojen suhteen, niin miten selität Suomen todella huonon jalokalakannan tilan verrattunna esimerkiksi Norjaan ja Ruotsiin? Aina ei tilanne ole ollut tämä, eikä syyttäminen ole ainoastaan vesivoimayhtiöitä. Ihminen on tappanut lukuisia eläinlajeja planeetaltamme sukupuuttoon ja väitän, että samalla tapaa hyvin virheellisesti asiaan on suhtauduttu silloinkin. On tuudittauduttu siihen ajatukseen, että niitä elukoita on siellä luonnossa aina ja riippumatta omista valinnoista. Sillä tapaa yhtä naiivi ajattelumalli, kuin kuuluisa "sähkö tulee seinästä ja raha valtion kassasta".

Loppuun on kuitenkin pakko todeta, että ne harvat kalastajat, jotka kalastavat aikeissa vapauttaa poikkeuksetta jokaisen saamansa kalan, eivät saa minun arvostustani. Se on järjetöntä puuhaa. Kalan tartuttamisessa, väsyttämisessä ja käsittelyssä on helläkätisyydestä huolimattakin riskinsä ja sitä pientäkin riskiä on mielestäni vastuutonta ottaa, mikäli pyrkimyksenä on ainoastaan kalan koskettelu tai poseeraus valokuvassa.

Hyvää ja vastuullista kesäkalastuskautta 2016.