Monday, April 25, 2016

Erilaiset telttatyypit ja muut retkeilymajoitteet

Tässä blogipostauksessa käyn läpi yleisimpiä telttatyyppejä, niiden käyttötarkoituksia, ominaisuuksia ja puutteita. Otan käsittelyyn vain yleisimpiä telttatyyppejä, joita täällä päin planeettaa nykyään retkeilevät ihmiset ja muut kädelliset käyttävät. Harjatelttoja en käsittele, sillä niitä ei juurikaan nykyään enää käytetä, koska käytännöllisemmät telttamallit ovat tehneet harjateltat käytännössä turhiksi. Tästä syystä niitä ei juurikaan enää markkinoilla edes ole.

Joku saattaisi niputtaa saman alaotsikon alle laavuteltat, laavut ja laavukankaat, mutta koen niissä olevan kuitenkin juuri sen verran eroja, että olen jaotellut ne tässä erillisten alaotsikoiden alle. Laavutelttojen ja laavujen välille piirsin myös rajan, vaikka jotkut niitä nimikkeitä käyttävät ristiin keskenään.

Listataanpa siis alkuun tässä käsiteltävät telttatyypit:

• kupoliteltat
• tunneliteltat
• geodeettiset teltat
• hybriditeltat
• puolijoukkueteltat ja muut isot sotilasteltat
• laavuteltat
• laavut ja louteet
• laavukankaat, eli tarpit
• kotateltat (ja pyramiditeltat)

sekä:
• vaellusteltat
• leiriteltat



Kupoliteltat


Kupoliteltta on todennäköisesti kaikista nykyisistä telttamalleista yleisin. Kupoliteltta koostuu aina sisäteltasta ja ulkoteltasta. Sisäteltta on pohjaltaan useimmiten neliönmuotoinen ja yleensä ulkoteltta kuusikulmainen. Kupoliteltassa on useimmiten yksi ovi, mutta joissain malleissa on kaksikin sisäänkäyntiä.

Kupoliteltta (kuva: Dontpanic)

Sisäteltta on yleensä ohutta ja hyvin hengittävää kangasta, paitsi pohjasta, joka on kestävämpää ja hyvin vettä pitävää materiaalia. Sisäteltan pohja on myös useimmiten paremmin vettä pitävää kuin ulkoteltta. Ulkoteltta pitää vettä mallista riippuen yleensä 2000 mm - 5000 mm (vesipilari). Ulkoteltassa on yleensä kaksi tuuletusaukkoa, joiden avulla telttaan kertyvää kosteutta voidaan poistaa ulos.

Nykyisin aina vain useammissa malleissa panostetaan siihen, että sisä- ja ulkoteltta ovat tarpeeksi hyvin toisista erillään ja pysyvät niin. Syy tähän on se, että mikäli ulkoteltta päästää kosteutta läpi tai kerää sitä sisäpinnalleen sisätiloista, niin se ei aiheuta vielä harmia, mikäli se vain pysyy irti sisäteltasta, joka imee kosteuden herkästi ohuen kankaan läpi ja pahimmassa tapauksessa siitä vielä makuupussiin. Telttojen väliin jäävä ilma toimii myös joissain määrin eristeenä.

Tämän telttamallin ehdottomasti parhaita puolia on se, ettei se vaadi pystyssä pysyäkseen telttanarujen kiinnitystä ja kiristystä, koska ristikkäiset sisäteltan kaaret pitävät teltan pystyssä jo itsekseen, jolloin se voidaan helposti pystyttää vaikka kallioiselle maaperälle. Kupoliteltta ei myöskään muodosta suurta tuulenvastusta muotojensa puolesta. Painonsa puolesta kupoliteltat ovat verrattain hyviä.

Ehdottomasti huonoin puoli kupoliteltoissa on usein riittävän ison absidin, eli eteistilan puute. Joissakin malleissa sellaisiinkin törmää, mutta ne ovat aika harvassa. Tilavat absidit ovat pidemmillä vaelluksilla varsinkin mieluisa mukavuustekijä, kun saa pitää absidissa rinkat, kengät ja muita tarvikkeita. Isommissa absideissa pystyy myös mukavasti pistämään vaikka trangian tulille ja kokkaamaan aterian sateelta ja/tai tuulelta suojassa. Henkilökohtaisesti suosittelen kupolitelttaa ostaessasi varmistamaan, että absiditilaa on vähintään sen verran, että jokaisen teltassa yöpyvän kengät ja rinkka saadaan absidiin yöksi suojaan ja käyttötavara kädenulottuville.



Tunneliteltat


Kupolitelttojen tapaan myös tunneliteltat koostuvat aina sisä-, sekä ulkoteltasta. Tunneliteltoissa on yleensä ulkoteltassa 2-4 kaarta, jotka ovat muodoltaan päälaelleen kääntyneen, leveän ja matalan U-kirjaimen muotoisia paikalleen kiinnitettynä. Tunneliteltat ovat nimensä mukaisesti tunnelin muotoisia.

Tunnelitelttojen molemmissa päädyissä on tuuletusaukot, jotta telttaan saadaan läpivetoa ja kosteutta siirrettyä ulos. Vedenpitävyyksien suhteen mennään kokolailla samoissa lukemissa kuin kupolitelttojenkin kohdalla.

Tunneliteltta (kuva: Dontpanic)

Tunneliteltoissa on myös poikkeuksetta jonkinlainen absidi ja yleensä se on riittävän tilava kaiken mukana olevan säilyttämiseen ja kokkaamiseen. Tämä onkin tunnelitelttojen ehdottomasti paras puoli.

Koska tunnelitelttojen kaaret melko poikkeuksetta kiinnitetään nimenomaan ulkotelttaan, tarkoittaa se sitä, että ulkoteltta pystytetään ensin. Tämä on varsin hyvä ominaisuus erityisesti silloin, kun sataa, jolloin voidaan nopeasti pystyttää ulkoteltta ja viedä rinkat ja teltan loput osat ulkoteltan sisään ja koota teltta loppuun suojassa sateelta.

Huonoin puoli tunneliteltassa on ehkä se, että se vaatii telttanarujen kiinnityksen, joka rajoittaa hieman leiriytymismahdollisuuksia - toisin kuin kupoliteltat, tunnelitelttojen kohdalla voi unohtaa avokalliolle teltan pystyttämisen. Tästä syystä tunneliteltta tarvitsee myös suuremman maa-alan teltan pystytykseen, joten mikäli seurueessa on useampia telttoja, saattaa tarpeeksi suuren ja kelvollisen leiripaikan löytäminen olla verrattain hankalampaa. Myös tunneliteltan pitkän muodon vuoksi, siinä on mm. kupolitelttaa enemmän tuulenvastusta. Painonsa puolesta tunneliteltat ovat mm. kupolitelttoja hieman raskaampia.

Mikäli siis tiedät, että maaperän suhteen ei reissullasi tule tunneliteltan kanssa ongelmaa, niin tunneliteltta on oikein hyvä valinta Lapin vaelluksille ja muutenkin pidempään leiriytymiseen.



Geodeettiset teltat


Geodeettisissa teltoissa on kolmesta neljään kaarta ja ne ovat muodoltaan kupolimallisia. Kaaret kulkevat teltan yli eri suunnissa ristikkäin, jonka ansiosta ne ovat erittäin tukevia, eivätkä siten tarvitse välttämättä telttanarujen sitomista tai telttakiilojen käyttöä. Tästä syystä ne luonnollisesti myös vaativat suhteellisen vähän maa-alaa leiriytymistä varten, joskin pääasiassa geodeettitelttoja käytetään sellaisissa olosuhteissa ja ympäristössä, jossa tilaa riittää ja tuuli on kova, joten telttanarut ja kiilat tulevat kuitenkin kyseeseen.

Geodeettinen teltta (kuva: Dontpanic)

Kaarien aikaan saama tukevuus tekee geodeettisesta teltasta myös erinomaisen teltan lumenkantokyvyltään. Lumenkantokyvyn, sekä erinomaisen tuulenkestävyyden vuoksi geodeettisia telttoja käytetäänkin lähinnä ääriolosuhteissa, kuten vuoristoissa ja arktisilla alueilla termisen talven vallitessa.

Lähes poikkeuksetta geodeettisissa teltoissa on myös varsin tilava absidi, joka myös puolestaan on ominaisuus, jota ääriolosuhteissa teltalta vaaditaan.

Huonoja puolia geodeettisissa teltoissa on hyvin vähän. Ainoa huono puoli oikeastaan onkin kaarien tuoma lisäpaino, mutta jos aikoo telttailla oikeasti ääriolosuhteissa, niin se on oikeastaan pakollinen paha, josta ei kannata tinkiä.




Hybriditeltat


Hybriditeltoissa pyritään poimimaan yllä ja alla mainittujen majoitteiden parhaita puolia ja yhdistämään niitä. Tästä telttaryhmästä voi löytää erittäin mielenkiintoisia ja innovatiivisia telttakonsepteja, joiden ominaisuudet voivat yksityiskohdiltaan erota toisistaan todella paljon.

Esimerkki hybriditeltasta (kuva: Shermozle)

Hybriditeltta voi olla nukkumatilaltaan todella kapea ja matala tunneli, mutta päädyssä voi silti olla todella tilava absidi rinkan säilytykseen ja ruuanlaittoon. Ne voivat olla malliltaan kupolimaisia ja niiden absidien kattokorkeutta voidaan nostaa teltan ulkopuolisilla kaarilla korkeammas. Hybriditeltoissa voi olla myös vain yksi kaari, jonka yli telttakangas laskee loivasti kohti maata kaaren molemmin puolin, muodostaen tunnelimaisen ja/tai harjakattoisen rakenteen.

Muotoilunsa, sekä kaarien määrän ansiosta hybriditeltat ovat tuulenkestävyydeltään aika poikkeuksetta erinomaisia.

Hybriditelttojen joukosta löytyy takuulla jokaisen tarpeisiin sopivia telttoja.



Laavuteltat


Laavuteltat ovat tietyssä mielessä poikkeuksetta yksikerroksisia, eli niissä ei ole erikseen sisä- ja ulkotelttaa. Joitakin poikkeuksia kuitenkin on, kuten esimerkiksi Helsportin Fonnfjell, joka voidaan tietyllä tapaa laskeakin ehkä ennemmin hybriditeltaksi. Kuitenkin, laavuteltta on lähes aina suljettavissa - jos ei nyt täysin, niin ainakin hyönteisiltä. Tämä piirre erottaakin ne laavukankaista ja laavuista. Joskus tosin näkee kutsuttavan laavuteltaksi myös ihan tavallisia laavuja, mutta itse koen järkeväksi tehdä näiden välille selvän eron.

Joihinkin laavuihin, kuten Vihe Vaelluksen laavuun, saa kuitenkin ostettua erikseen rankisen , eli kevyen ja hyvin hengittävän nylonkankaisen sisäteltan tapaisen, jonka tarkoitus on pitää hyönteiset sen ulkopuolella, jolloin laavu muuntuu laavuteltaksi. Allekirjoittanut on ainakin useimmiten sen verran mukavuudenhaluinen, että hyttysten, mäkäräisten, polttiaisten ja muiden en halua uniani häiritsevän, joten allekirjoittaneelle laavuteltassa se olisi must have -ominaisuus. Monissa malleissa laavuteltta on kuitenkin yksikerroksinen suljettava laavu, joka on muodoltaan perinteisen hirsilaavun mallinen.

Vihe laavu rankisella

Yksikerroksisuus on samaan aikaan laavutelttojen sekä huono, että hyvä ominaisuus. Hyvää siinä on luonnollisestikin se, että retkimajoitteen paino pysyy hyvin pienenä, mutta huonona puolena on vedenpitävyys ja kondensaation myötä teltan sisäpintaan jäävästä kosteudesta sen tarttuminen makuupussiin. Joskin kondensaatio-ongelmia tasoittaa laavutelttojen yleisesti ottaen erinomainen ilmanvaihto. Myös rankinen helpottaa hieman, jolloin makuupussi ei pääse käytännössä suoraan kosketukseen teltan kanssa lainkaan. Yksikerroksisuuden vuoksi laavuteltta tuleekin pingottaa huolellisesti siten, ettei katolle pääse kerääntymään vettä, sillä monissa laavuteltoissa on suhteellisen matala vesipilariarvo.

Joissakin malleissa ovena toimii pelkkä hyttysverkko, joten sateen varalta voi olla hyvä käyttää lisäksi vielä jonkinlaista erillistä laavukangasta tai pressua suojaamaan sisätiloja sateelta.

Hyvän ilmanvaihdon lisäksi laavutelttojen parhaita puolia ovat tuo aiemmin mainittu keveys, sekä suhteessa siihen runsas tilavuus. Yksikerroksisuus ei yksinään kuitenkaan tee laavuteltoista niin kevyitä kuin ne ovat, vaan keveyttä korostaa myös se, että useimmissa malleissa salkosarjoja ei ole pakko käyttää, ottaa mukaan koko vaellukselle tai edes ostaa, sillä teleskooppisilla vaellussauvoilla voi korvata ne varsin hyvin. On kuitenkin tärkeää tarkistaa venyykö omien vaellussauvojen pituus niihin mittoihin, kuin laavuteltta niiltä vaatii.

Laavuteltta

Valitettavasti laavuteltat eivät sovellu kovin hyvin avotunturialueelle tai muualle, missä tuulee kovaa ja usein. Laavutelttojen muotoilun vuoksi tuuli tarttuu niihin kovaa ja joissakin malleissa tuuli saattaa tarttua pahimmillaan oikeasta suunnasta puhaltaessaan niinkin ikävästi, että se repii telttanaruja tai -kiiloja irti. Worst case scenariossa saatatkin palata päivän kalareissulta leiriin, jossa ei ole enää laavutelttaa, mikäli laavuteltan sisätiloissa ei ole ollut tarpeeksi painoa.

Laavuteltta on kuitenkin kiistatta houkutteleva vaihtoehto monenlaisille vaelluksille ja vaikka lyhyille kalastusreissuillekin, sillä ne majoittavat useimmiten 2-4 henkilöä ja painavat silti vain 1-4kg, joten hyötysuhde on erinomainen. Laavuteltat toimivat mainiosti kevyen painonsa vuoksi mainiona vaihtoehtona myös sellaisilla vaelluksilla, joissa tarkoitus on yöpyä joka yö tuvissa. Suunnitelmista huolimattahan tulee olla aina jonkinlainen ulkomajoite mukana, mikäli tuvilla sattuu olemaan täyttä, ja koska se on vain mukana kaiken varalta, niin sellaisen varusteen painon haluaa luonnollisesti minimoida.



Laavut ja louteet


Laavut ja louteet ovat lattiattomia, sekä avonaisia katekankaita, jotka pystytetään useimmiten puukeppien tai vaellussauvojen ja narujen avulla. Joitakin malleja voi pystyttää myös pelkillä maakiiloilla tai kivillä, sekä yhdellä tai useammalla narulla, jotka sidotaan puuhun tai jonkinlaiseen kookkaampaan seipääseen.

Kuten jo edellisen alaotsikon alla totesin, niin esim. Vihen laavuihin ja louteisiin voi ostaa erikseen rankisen, jolloin niistä saadaan käytännössä laavutelttoja. Tämä yhdistelmä voidaan siis käsittää edellisen alaotsikon alle, joten tämän alaotsikon alla puhun ainoastaan avoimista ja lattiattomista versioista.

Kuvassa Vihen laavu

Vihen loue

Laavutelttoihin verraten laavujen ja louteiden kohdalla paino on vieläkin pienempi, sillä kangasta on vähemmän. Koska nämä majoitteet jäävät yhdeltä sivulta avoimeksi, moniin laavutelttamalleihinkin verrattuna laavuilla ja louteilla on sitäkin huonompi tuulenkestävyys, joten esim. avotunturi leiripaikkana ei näiden kohdallakaan tule kyseeseen. Pienempikin tuuli kannattaa huomioida ja pystyttää laavu tai loue tuulensuunnan myötäisesti riskien minimoimiseksi.

Avonaisuuden vuoksi laavut ja louteet ovat mielestäni parhaimmillaan kolmena kylmimpänä vuodenaikana, kun hyönteisiä ei vielä ole erämiehen tai -naisen riesana, joten ruska-ajan Lapin vaellukselle laavut ja louteet saattaisivat olla oiva valinta.

Laavuja, sekä louteita saa kokoluokaltaan samoissa mitoissa, eli yhdestä viiteen henkeä majoittavissa malleissa.



Laavukankaat, eli tarpit


Laavukankaat ovat äärimmäisen yksinkertaisia, mutta silti käyttötavoiltaan todella monipuolisia majoitevaihtoehtoja. Laavukankaat ovat yleisimmin neliskulmaisia, mutta joskus myös viisi- tai kuusikulmaisia sateen- ja tuulenpitäviä suojakankaita. Jotkin mallit kestävät myös kipinöitä, jolloin tulien pitäminen laavukankaan suojissa on mahdollista.

Vesipilariarvot laavukankaissa vaihtelevat kuitenkin radikaalisti. Joidenkin kohdalla vesipilariarvo saattaa olla esimerkiksi 1500 mm, kun taas jotkin ovat täysin vedenpitäviä. Pääosin laavukankaat pitävät kuitenkin hyvin sadetta. Huonommin vettä pitävissä malleissa ongelmana on myös majoitteen yksikerroksisuus, jolloin on varottava, ettei esim. makuupussi pääse ottamaan kankaasta kosteutta yön aikana.

Laavukangas viritettynä puiden väliin (kuva: Michael Pollak Creative Commons License)

Laavukankaita voi pystyttää pelkillä naruilla, mutta monipuolisemmat pystytysmahdollisuudet avautuvat, kun otetaan avuksi vaellussauvat tai tarkoitusta varten mitoitetut puiset seipäät. Laavukankaista pystyy muotoilemaan kaikenlaisia malleja aina harjateltasta yksinkertaiseen laavukatokseen tai tiipiimalliseen majoitteeseen. Jotkin mallit on suunniteltu muodoltaan siten, että ne sopivat paremmin esimerkiksi harjatelttamaiseen muotoon pystytettäväksi ja vastaavasti heikommin muunlaisiin.

Aivan karuimpiin sääolosuhteisiin pelkkään laavukankaaseen turvautuen ei kannata lähteä, sillä esimerkiksi tuulisessa avotunturissa pystytys voi olla hankalaa ja paikoin jopa mahdotonta, mikäli maaperään ei saa upotettua kiiloja. Vaikka laavukankaat tuulta pitävätkin, niin tuulisissa olosuhteissa tuuli myös tarttuu siihen rajusti kuin purjeeseen ja saattaa viedä mennessään kiilat, katkaista heppoisemmat narut tai katkaista oksan, johon naru on kiinnitetty. Koska laavukankaan kuitenkin voi viritellä mitä erilaisimpiin muotoihin, voi tuulisissa olosuhteissa mahdollisuuksien mukaan tehdä siitä esimerkiksi telttamaisen ja matalan, hyvinkin aerodynaamisen majoitteen.

Esimerkki matalasta ja aerodynaamisesta pystytysmallista (kuva: John Horner Creative Commons License)

Naru itsessään on useimmiten paracordia, jota joko tulee laavukankaan mukana tai ostetaan erikseen. Narun suhteen ei kannatakaan tinkiä laadusta.

Myöskään aivan täysin itikkatiiviiksi laavukangasta ei tietenkään voi saada ja mikäli haluaa välttää maalattiaa, on pidettävä mukana erikseen jotain maanpeitteeksi, ellei laavukangas ole tarpeeksi kookas, jotta sen liepeet voi taittaa lattiaksi.

Ehdottomasti paras puoli laavukankaissa niiden monipuolisten käyttömahdollisuuksien lisäksi ovatkin niiden äärimmäinen keveys ja pieneen tilaan pakkautuuvuus. Yleensä laavukankaiden paino mitataan sadoissa grammoissa - poislukien kipinän kestävät kankaat, jotka ovat raskaampia ja hintavampia.

Laavukankaat ovat myöskin varteenotettava varuste mukaan vaellukselle, vaikka mukana kulkisi telttakin. Siitä voi esimerkiksi tehdä kätevän suojakatoksen leiriin, kesken patikan lounastauolla pystyttää sateensuojaksi tai pitää mukana päivävaelluksilla sateen varalta. Mikäli on tarkoitus yöpyä joka yö autiotuvilla, niin laavukangas voi olla mainio vaihtoehto varamajoitteeksi, mikäli tuvalta ei irtoakaan yösijaa.

Sadeviitasta tehdyn laavukatoksen alla Kaldoaivissa (Kuva: Tommi Männikkö)

Jotkin sadeviittamallit on suunniteltu siten, että niitä voi myös käyttää laavukankaana. Viime kesän Kaldoaivin vaelluksella turvauduimmekin Tommin sadeviittaan, kun sade alkoi kesken kalastuksen, emmekä raaskineet lähteä vielä poiskaan, kun kookas taimen härnäsi meitä selkäevä pintaa pitkin villisti toisinaan viistäen. Istuimme pari tuntia pienen laavukankaan alla pitämässä sadetta, kunnes se hiljeni sen verran, että päätimme lähteä takaisin leiriin. Pari päivää myöhemmin päivävaelluksella olikin sitten jo mukana isompi laavukangas, joka pelasti puolen tunnin sadekuurolta.

Laavukangas on siis kaikin puolin hyvä varuste, jolle löytyy monipuolista käyttöä varmasti itse kullekin - rajana oikeastaan vain mielikuvitus.



Kotateltat (ja pyramiditeltat)


Kotateltoiksi en nyt tässä määrittele perinteistä kotaa, joka pystytetään esimerkiksi puisin seipäin ja peitetään vaikkapa pressulla tai poronnahoilla, koska ne ovat retkeilymajoitteena sen verran marginaalisia. Pysyn siis ajan hermoilla ja käsittelen nykyaikaisempia kotatelttoja, kuten kotimaisen Tuntsa Vaelluskodan tai Helsportin Varangerin tyyppisiä retkimajoitteita.

Kotatelttoja voidaan mallista riippuen pystyttää joko yhdellä tai useammalla eri tavalla. Monissa käytetään isompaa keskisalkoa teltan sisällä, jonka voi ostaa lisävarusteena tai sen voi tehdä leiripaikalla puusta itse. Jotkin mallit taas vaativat rakenteensa vuoksi mukana tulevat salkosarjat. Kotateltan muoto kuitenkin pysyy kaikissa pystytysmalleissa selvästi kotamaisena muodoltaan.

Kotateltta (kuva: Dontpanic)

Kotatelttojen yksi kirkkaasti parhaita puolia on se, että useimmissa malleissa voi sisätiloissa käyttää puupoltinta tai jopa pientä kamiinaa. Joissakin malleissa kattoon on jätetty poistoaukko savulle ja savunpoistoa voi tehostaa polttimilla, jotka puhaltavat tuulettimen avulla savua keittimen läpi ylöspäin. Jotkin kotamallit taas sisältävät aukon seinässä tai katossa kamiinan savupiipulle.

Savuntuoksuun kotateltan sisätiloissa joutuu kuitenkin tottumaan, vaikka olisikin tuulettimella varustettu puupoltin käytössä. Se on kuitenkin nähdäkseni verrattain hyvin pieni haitta siitä mukavuudesta, että voit lämmittää kotatelttaa ja kokkailla sisätiloissa. Tällaisissa kotateltoissa on luonnollisestikin panostettu palosuojattuihin materiaaleihin, joskaan en silti välttämättä lähtisi yrittämällä yrittämään asumuksen sytyttämistä tuleen.

Tulia voi pitää kotateltoissa vähän mallistakin riippuen erilaisin polttimin. Esimerkiksi Juuvilla on tuulettimella varustettu puupoltin. Tämän lisäksi myydään paljon erilaisia kamiinamalleja, mutta myös keskisalkoon kiinnitettäviä putkimaisia polttimia - ikään kuin sellainen Ikean kuivaustelineestä tehty risupoltin. Tällaista poltinta käyttäessä keskisalko ei luonnollisestikaan saa olla puuta.

Aivan yhtä dynaamisia kotateltat eivät tietenkään ole muotoilultaan tuulta ajatellen, kuin vaikkapa kupoliteltat, mutta ne ovat kuitenkin esimerkiksi laavuja parempia tässä suhteessa. Kotateltat eivät siis ole surkea vaihtoehto avotunturiinkaan ja ne sopivat erityisen hyvin pidempään leiriytymiseen.

Pääasiassa kotateltat, jotka itselleni on tulleet vastaan, ovat omanneet varsin riittävät vesipilariarvot - jotain 3000 ja 5000 mm välillä. Joihinkin kotatelttamalleihin on sisäteltta, mutta useimmat mallit lienevät malliltaan yksikerroksisia, jolloin ongelmana on sama kuin monilla aiemminkin mainituilla majoitevaihtoehdoilla, eli kosteuden siirtyminen telttakankaan sisäpinnalta esim. makuupussiin.

Yksi varsin mainio puoli kotateltoissa on myös niiden tilavuus. Monissa malleissa useimmat meistä mahtuvat seisomaan keskisalon vierellä. Pelkästään korkeuteenkaan se tilavuus ei tietenkään jää, vaan kotateltat voivat majoittaa suuren määrän ihmisiä - usein jotain väliltä 3-15. Suuresta koosta huolimatta kotateltalle tulee hyvin vähän painoa jokaista kotateltassa yöpyjää kohden, mikäli kotateltan maksimimäärissä mennään. Yleensä painoa tulee jotain 1-1,5 kg per eräjorma tai eräjaana.

Itselläni on kevyt kotateltta ollut jo jonkin aikaa ostoslistalla, koska esimerkiksi loppukesän ja alkusyksyn Lapin vaelluksille sellainen olisi erittäin hyvä vaihtoehto. Iso osa kotateltoista on malliltaan sellaisia, ettei niitä pysty täysin tiivistämään itikoilta, joten siihen aikaan kun itikoita ei juuri enää ole Lapissa riesana, olisi kotateltta erittäin mukava majoite kokonsa, sekä puupolttimen sisätiloissa käyttämismahdollisuuden vuoksi.

Pyramidimallin teltat jätin käsittelemättä erillisen alaotsikon alla, sillä ne ovat aika harvassa ja ovat niin samankaltaisia kotatelttojen kanssa. Mainittakoon nyt tässä, että kooltaan ne ovat kyllä useimmiten mukavan tilavia, joskin selvästi pienemiä kuin kotateltat. Ne ovat myös erittäin kevyitä majoitteita ja samaan tapaan kotatelttojen kanssa suurin osa niistä lienee yksikerroksisia, joten sateen ja kondensaation kanssa voi tulla ongelmia eritoten kylmempinä vuodenaikoina.

Pyramiditeltat vaativat aina keskisalon, joka joko tulee teltan mukana tai sitten keskisalkona käytetään vaellussauvaa. Koon lisäksi suurin ero kotatelttoihin pyramiditeltoissa on se, että pyramiditeltoista puuttuu puupolttimien ja kamiinojen käyttömahdollisuus, joskin monet mallit ovat sen verran tilavia, että muunlaisia keittimiä voinee suhteellisen turvallisesti käyttää niissä sisätiloissa. Yksi oleellinen ero on vielä se, että pienemmän koon vuoksi keskisalko saattaa olla helposti tiellä, mikäli telttaan ahtautuu maksimimäärä yöpyjiä.

Pyramiditeltat ovat 4-, 5- tai 6-kulmaisia telttoja, jotka pääosin sisältävät vähintään erikseen kiinnitettävän lattiakankaan, eli footprintin. Jotkin mallit sisältävät erillisen sisäteltan, jolloin niistä saadaan itikkatiiviitä ja kondensaatio-ongelmien riski pienenee.



Puolijoukkueteltat ja muut isot sotilasteltat


Isot sotilasteltat ovat eittämättä tunnelmallisia aivan omalla tavallaan. Niiden paino kuitenkin mitataan kymmenissä kiloissa (yleensä yli 20kg), joten parhaimmillaan ne ovat silloin, kun teltta voidaan kuljettaa leiripaikalle esim. vesiteitse, mönkijällä, helikopterilla, vesitasolla tai muulla vastaavalla tavalla.

Kikkailemalla painotaakkaa jakaen seurueen kesken on kuitenkin mahdollista saada nämäkin kuljetettua pelipaikoille patikoiden. Tämä edellyttää sitä, että yksi kantaa kankaan ja kankaan paino jaetaan muiden reissukumppanien lukumäärän kesken ja telttakankaan kantajan omaan rinkkaan mahtumattomat tavarat jaetaan muiden kannettavaksi. Joskin tämä menettely vaatii joko lyhyttä reissua tai ruuanhankintaa luonnosta, sillä rinkoissa ei riitä tällä tavalla tarpeeksi tilaa isommalle määrälle ruokaa. Pääosin kuitenkin on järkevintä turvautua jonkinlaiseen ajopeliin näiden majoitteiden kuljettamista varten.

Puolijoukkueteltta (kuva: Matti Paavola)

Varusteleka on myös yhteistyössä Savotan kanssa tuonut markkinoille sissiteltan, joka ei sisällä salkosarjoja, kiiloja tai muuta ekstraa, vaan pelkän kankaan, jolloin salkoja voi tehdä vasta pelipaikoilla puukepeistä. Telttakankaan paino on n. 10kg ja se voidaan pystyttää saatavilla olevilla puukepeillä. Tällaisen mallin voi ottaa patikkareissullekin jo hieman helpommin mukaan, kun yksi kantaa telttakankaan ja jakaa muille omia varusteitaan kannettavaksi taakan tasaamiseksi reiluuden nimissä.

Parhaita puolia sotilasteltoissa on luonnollisesti niiden tilavuus. Yleisimpiä ovat sissiteltat, joihin yöpyjiä mahtuu 10 kappaletta, sekä puolijoukkueteltat, joihin mahtuu 20 yöpyjää. Telttoihin voidaan viritellä sisätiloihin naruja ja rimoja esim. vaatteiden kuivatusta ja valaistusta varten. Parhaimmillaan nämä sotilasteltat lienevät talvella. Painava varustus voidaan siirtää leiristä toiseen ahkiolla, jonka lisäksi pakkasolosuhteissa on myös se hyvä puoli, ettei tarvitse pelätä vesisadetta.

Jos kuitenkin haluat käyttää näitä telttoja muinakin vuodenaikoina, niin sateen varalta näiden telttojen kangas täytyy saada kiristettyä kauttaaltaan huolellisesti, ettei telttakankaaseen jää vettä kerääviä ryppyjä. Myös valumavesi täytyy ottaa huomioon ja joissain tilanteissa voi joutua kaivamaan pientä ojaa ohjaamaan vedet pois niin, etteivät ne valu teltan sisään - teltoissa kun on maalattia. Huolellisesta kankaan kiristämisestäkään huolimatta nämä kankaat eivät kuitenkaan rankempaa tai pitkäkestoisempaa sadetta pidä teltan ulkopuolella.

Tähän kaikkeen kun vielä lisätään se tunnelman sinetöijä, eli kamiina, niin lisäpainoa tulee n. 5-25 kg, joten aiemmin mainitut kulkupelit tulevat jälleen kyseeseen.

Parhaimmillaan tämän tyyppiset teltat toimivatkin leiritelttoina - rinkat sotilastelttoineen roudataan pelipaikalle ja siinä sitten vietetään eräelämää useita öitä putkeen. En tiedä tarvitseeko tätä edes erikseen mainita, mutta tämän retkimajoitteen kirkkaasti huonoin puoli on sen paino. Jos tarkoitus on hoitaa siirtymät kävellen, niin varsinaiseksi vaellusmajoitteeksi en todellakaan suosittele näitä, koska parempiakin vaihtoehtoja löytyy vaikka millä mitalla ja vaikka millä mittarilla.


Vaellusteltat


Vaellusteltat eivät tavallaan ole siinä mielessä oma telttatyyppinsä kuten vaikkapa kupoliteltta, koska mikä tahansa telttatyypeistä voi periaatteessa olla vaellusteltta tai sitten ei (poislukien sotilasteltat). Vaellusteltta voikin olla varsinaiselta telttamalliltaan esimerkiksi tunneliteltta tai kupoliteltta. Vaellusteltta on enemmänkin ominaisuus, joka kertoo siitä, että kyseinen teltta on riittävän kevyt vaelluksilla rehattavaksi ja pakkautuu myös riittävän pieneen tilaan. Nämä lienevät vaellusteltan määrittelevimmät ominaisuudet.

Jos on tarkoitus yöpyä vaelluksella pääasiassa autiotuvilla, niin luonnollisestikin siitä huolimatta tulee olla teltta mukana siltä varalta, että tuvalla ei riitäkään tilaa kaikille vaeltajille. Varsinkin teltan ollessa tällä tapaa mukana vain kaiken varalta, ei luonnollisestikaan kukaan halua kantaa kovin suurta painoa ns. ylimääräisenä läpi vaelluksen, joten retkimajoitteen tulisi olla kevyt ja kompakti.

Takapihalle tai leirintäalueelle pystytettävältä teltalta ei vaadita kovinkaan kummoisia ominaisuuksia, mutta hyvässä vaellusteltassa yhdistyy teltan keveyden ja pieneen tilaan pakkautumisen lisäksi myös hyvä vedenpitävyys, tuulenkestävyys, sekä ideaalitilanteessa myös tilava absidi.

Eräänlaisena nyrkkisääntönä olen pitänyt vaellustelttojen suhteen, että jokaista teltassa yöpyvää henkilöä kohden teltalla saisi olla painoa korkeintaan n. kaksi kiloa. Aivan pieni ylitys ei haittaa, jos teltta muutoin on käyttötarkoitusta varten täydellinen. Teltan osat voidaan jakaa teltassa yöpyjien kesken kannettavaksi telttamallista riippuen esimerkiksi niin, että toinen kantaa sisäteltan ja telttakaaret, toinen sitten ulkoteltan ja telttakiilat. Teltan eri osat voi punnita ja sitten jakaa paino mahdollisimman tasapuolisesti kantajien kesken.



Leiriteltat


Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että kaikki lähemmäs ja yli kymmenkiloiset majoitteet ovat leiritelttoja. Painonsa vuoksi leiriteltat tuodaan pystytyspaikalle tai sen läheisyyteen jonkinlaisella ajoneuvolla (auto, mönkijä, helikopteri, vesitaso, vene tms.), jonka jälkeen leiriydytään samalla paikalla koko reissu tai vaihdetaan jälleen paikkaa jonkin ajoneuvon kyyditsemänä.

Leiriteltat ovat suhteellisen ylellisiä, ollen erittäin tilavia ja voivat sisältää esim. kamiinan tai muunlaisen puupolttimen käytön teltan sisätiloissa.

Vaellustelttojen tapaan leiriteltta ei ole telttatyyppi samassa mielessä, kuin vaikkapa kupoliteltta. Leiriteltta itsessään ei kerro teltan ulkonäöstä muuta, kuin että se on kookas. Leiriteltta on siis vaellusteltan tapaan enemmänkin teltan ominaisuus, joka tässä yhteydessä kertoo majoitteen painosta ja majoitteen tuomasta luksuksesta leirielämään. Leiriteltoiksi voidaan laskea poikkeuksetta kaikki sotilasteltat, mutta myös esimerkiksi hybridi-, kupoli- ja tunnelimallisia leiritelttoja löytyy.



Muutama sana yleisemmin aiheesta


Oikeanlaisen telttatyypin ja teltan valitseminen jokaiselle reissulle yksilöllisesti on tärkeää ja erityisesti, mikäli retkeillään hiemankin vaativammissa olosuhteissa, kuten vaikkapa avotunturissa, vuoristossa tai termisen talven aikana missä vaan. Oikean majoitevaihtoehdon valitseminen tuo aina vähintäänkin lisää mukavuutta ja helppoutta itse retkeilyyn ja auttaa siten keskittymään siihen oleelliseen sen sijasta, että kiroaa huonoja yöunia, liian painavaa rinkkaa tai jopa sateen vuoksi kastunutta makuupussia.

Talvea varten löytyy kaiketi joka telttakategoriasta telttoja, jotka eroavat muiden vuodenaikojen teltoista oleellisimmilta osin siten, että telttakangas on kestävämpää ja tavallisten telttakiilojen sijasta narujen päät joko kiinnitetään jäähän ruuvimaisin, kierteillä varustetuin kiiloin tai sidotaan narut kiinni jonkinlaisiin painoihin, kuten jäälohkareisiin. Usein telttakankaan liepeiden päälle vielä kasataan lunta painoksi.

Telttatyypin ja teltan valintaan vaikuttaa vuodenajan lisäksi myös se, miten matkaa on tarkoitus taittaa tai vastaavasti se majoite voi määrittää sen, miten matkaa taitetaan. Myös maastotyyppi ja ilmaston olosuhteet alueella vaikuttavat teltan valintaan (esim. tuulinen avotunturi). Reissukumppanien määräkin vaikuttaa osaltaan valintaan, sillä esimerkiksi kuuden henkilön ei kannata viedä kuutta yhden hengen telttaa vaellukselle, sillä kuusi yhden hengen telttaa vaatii enemmän pinta-alaa leiriytymistä varten, kuin vaikkapa kaksi 3-4 hengen telttaa.

Kaikkien telttojen kohdalla ja/tai kaikilla verkkokauppojen tuotesivuilla ei ole aina mainintaa majoitteen vedenpitävyydestä, eli vesipilariarvosta. Varsinkin silloin kun tuotteen vedenpitävyyttä ei voi päästä ennalta kokeilemaan, on vesipilariarvon tietäminen ensiarvoisen tärkeää.

Noin pääsääntöisesti 3000 mm riittää pitämään sateen teltan ulkopuolella ns. normaaleissa olosuhteissa. Mikäli luvassa olevat olosuhteet ovat erityisen tuuliset ja/tai sateiset, on vesipilariarvon hyvä olla jossain 5000 mm tienoilla. On kuitenkin hyvä muistaa, että mikäli telttaa ei ole pystytetty huolellisesti siten, että telttakangas on pingotettu telttanaruin ja kiiloin symmetrisesti ja riittävän kireälle, niin kankaan vedenpitävyys heikkenee. Tästä syystä pystytetyssä telttakankaassa ei saisi olla laskoksia tai ryppyjä, sillä niistä kohdin vesi pääsee helpommin läpi, eikä valu heti pois.

Teltan lattiaosan tulee olla aivan minimissään vesipilariarvoltaan 5000 mm ja vaativammissa olosuhteissa mieluiten jopa 10 000 mm. Moniin telttoihin saa myös ostettua erikseen maavaatteita eli footprinttejä, jotka parantavat pohjan vedenpitävyyttä ja sellaisen voi myös askarrella itse.

No comments:

Post a Comment